Kirjan nimi: Suuri
lammasseikkailu
Kirjailija: Haruki Murakami
Julkaisuvuosi:
1981
Genre: Fantasia
Tausta: Suuri lammasseikkailu
oli japanilaisen Haruki Murakamin läpimurtoteos. Kirjassa ei kerrota
yhdenkään hahmon oikeaa nimeä
Suomen kustantaja: Tammi
Suomennos: Leena Tamminen
Kannen kuva: Laura Lyytinen
Kirjaa minulle suositteli:
Isäni, jonka kirjahyllystä kitja löytyi. Nyt minulla on oma
kappaleeni
Takakansiteksti:
”Tarinan kertoja, minä ilman nimeä,
on tavallinen tokiolaiskaveri, 30-vuotias käännös- ja
mainostoimiston osakas, keskivertoa älykkäämpi, mutta kokonaan
vailla kunnianhimoa. Odottamatta hänen tylsään elämäänsä
ilmaantuu nuori nainen, jolla on niin ihmeelliser korvat, että kun
hän paljastaa ne, kaikki ympärillä vaikenevat. Ja tämä nuori
nainen osaa ennustaa, että kertoja joutuu pian tekemisiin lampaan
kanssa.
Siitä alkaa suuri lammasseikkailu,
joka vie Hokkaidon jylhille lumisille vuorille, keskelle
yksinäisyyttä ja mystisiä kokemuksia, odottamattomia oivalluksia
ja paljastuksia. Murakamin läpimurtoteos on mielikuvituksen juhlaa,
ilkikurinen, jännittävä ja lumoava tarina joka ei helpolla
unohdu.”
Tietoja:
Haruki Murakami
(s. 1949) on japanilainen Kiotossa syntynyt kirjailija, jolta on
ilmestynyt niin novelleja, romaaneja, kuin tietokirjojakin. Hänen
tekstejään on käännetty yli kolmellekymmenelle kielelle, ja jo
pelkästään Japanissa niistä otetaan miljoonapainoksia. Murakami
on Japanissa erityisesti nuoten lukijoiden suosikki, sillä hän
yhdistää länsimaisia vaikutteita japanilaiseen surrealismiin.
Tuloksena on unohtumattomia fantasiaseikkailuja, kauniita romansseja
ja elämän kestävää ystävyyttä kovin erilaisten ihmisten
välillä. Murakami on asunut myös Yhdysvalloissa jonkin aikaa.
Päähenkilö,
eli 'minä' on normaali japanilainen kolmikymppinen mies.
Hyväkäytöksinen, realistinen, lempeä, ystävällinen, komeahko.
Ei koe elämäänsä mitenkään erityisen tärkeäksi, vaan
ajattelee sen vain olevan elämä muiden joukossa. Elää elämisen
vuoksi, eikä näe tulevaisuudessaan mitään sen suurempaa
elämänlaadun kasvua. On kuitenkin aivan tyytyväinen
yksinkertaiseen elämäänsä. Hänellä on kissa jolla ei ole nimeä.
Naispäähenkilö,
eli 'tyttöystävä', on nainen jolla on äärimmäisen kauniit
korvat. Sen vuoksi hän pitää hiuksiaan aina vapaana kasvojen
sivuilla, sillä ei pidä ylimääräisistä katseista. Kun hän
pitää korviaan omien sanojensa mukaan 'suljettuina', ne ovat vain
kauniit. Kun hän vapauttaa korvaansa, ne ovat niin uskomattomat,
että kuka vain antaisi toisen kätensä saadakseen katsoa niitä
hieman kauemmin. Hän on spontaani, optimistinen ja helposti
rakastettava, mutta korviaan lukuun ottamatta vian tavallisen
näköinen.
Päähenkilön
vanha ystävä, lempi- ja kutsumanimeltään Rotta, on saman ikäinen
kuin päähenkilö. Jo vuosia sitten hän katosi kenellekään mitään
kertomatta, ja on liikkunut ympäri Japania asettumatta minnekään
pitkäksi aikaa, kuin karkumatkalla. Hän on ottanut vanhoista
ystävistä yhteyttä vain päähenkilöön muutamien kirjeiden
kautta.
Erästä tarinan
aikana tavattavaa miestä kutsutaan Lammasprofessoriksi, sillä
aikoinaan hän tutki lampaita ja piti niistä huolta.
Muita hahmoja
ovat ainakin 'Outo mies', 'Pomo', 'Yhtiökumppani',
'Hotellivirkailija', 'Autokuski' ja 'Lammasmies'.
Omat mielipiteet:
”Tällaista hilpeää ja älyllistä
kirjallisuutta nykymaailmassa tarvitaan.”
Näin kirjoitti Jarmo Papinniemi
Demarista (lukee myös ainakin keltaisen pokkarin takakannessa).
Teksti on lyhyt, mutta ytimekäs ja todellinen. En voisi olla enemmän
samaa mieltä.
Murakamin kirjoitukset ovat aina
oivaltavia, kauniita, harvinaisen älykkäitä ja pysäyttäviä. Ne
saavat miettimään ja herättävät halun kirjoittamiseen, omien
tarinoiden ja tekstien luomiseen. Murakamin uskomaton mielikuvitus
näkyy kirjoissa, ja lähentelee välillä järjettömyyttä.
Kuitenkin jokainen järjettömyys on järjettömyydessään järkevä.
Kaikki istuu tarinaan kuin valettua, eikä mitään ylimääräistä
tunnu olevan, vaikkeivat kaikki tapahtumat pakollisia tarinan
kannalta olekaan. Teksti on yhtenäistä, helppolukuista ja suoraa.
Murakami koskettaa teksteillään
ihmismielen kaikkein syvimpiä ja suurimpia tunteita, herättää ne,
ja jättää elämään. Niiden tunteiden hautaaminen uudestaan on
vaikeaa, ja siksi kirjat jäävätkin mietityttämään pitkäksi
aikaa. Omassa tapauksessani yhden kirjan miettimisessä saattaa kulua
viikkoja. Miksi niin kävi? Mitä tapahtui? Miten mikäkin asia
liittyikään tarinaan? Miten itse olisin toiminut? Miksi juuri jokin
tietty kohta herätti niin voimakkaita tunteita? Miksi hahmot
toimivat kuten toimivat? Tarina piirtää mieleen kuvia ja ajatuksia,
jotka saattavat nousta mieleen uudestaan pitkänkin ajan kuluttua.
Minulle jokainen Murakamin kirja on
uusi elämys, enkä voi olla rakastamatta niitä äärettömän
paljon. Arvostan suuresti herra Murakamia ja hänen työtään. Sillä
vaikka kirjojen kirjoittaminen ei ehkä ole näkyvä tapa vaikuttaa
maailmaan, se on silti tapa vaikuttaa. Minulle Murakamin kirjat
merkitsevät maailman ihmeellisyyden näkemistä. Sairastan vaikeaa
masennusta sekä muita mielenterveysongelmia, ja liian usein koko
maailma tuntuu pahalta ja harmaalta, siltä että se sisältää
pelkkää vihaa ja surua. Aina kun luen Murakameja, saan tietää,
että se on vain masennuksen aiheuttama harhakuva. Maailma on täynnä
ihmeitä, värejä ja taikaa, jota tavallisen harmaassa arjessa ei
vain välttämättä huomaa. Murakami osaa kauniin sanoin kertoa
maailman pienistä ihmeistä ja arjen taiasta.
Pakko myöntää että tätä tekstiä
kirjoittaessa herkistyin niin kovasti että aloin itkeä. Kirjat,
tekstit ja sanat herättävät minussa erittäin suuria tunteita,
enkä ole tainnut tähän mennessä lukea yhtäkään hieman
vakavampia aiheita käsittelevää kirjaa purskahtamatta itkuun
vähintään yhdessä kohtaa. Murakami koskettaa minua erityisen
syvästi, ja siksi hänestä kertominen ja kirjoittaminen tuntuu
tärkeältä ja tietyllä tapaa suurelta asialta.
Yksi suurimmista unelmistani on tavata
herra Murakami ja jutella hänen kanssaan kirjoista, tarinoista,
mielikuvituksesta ja tunteista, sekä niiden ilmaisemisesta sanoin.
Vastassa saattaisi olla pieni kieliongelma surkean kielipääni takia
(kuten mainitsin, Murakami on asunut Yhdysvalloissa, joten häneltä
sujuu englanti hyvin), mutta keskustelu olisi varmasti
mielenkiintoinen.
–
Haluaisin sanoa tästä kirjasta kovin
paljon, mutta asioiden ja tunteiden saattaminen sanoiksi tuntuu
jostain syystä hankalalta. Ehkä se johtuu päänsärystä ja siitä
että tällä hetkellä kello on melkein kolme. Noh, sanon kuitenkin
ensimmäisen asian; rakastan lampaita. Ne ovat lempeitä, kilttejä
ja suloisia otuksia. Kun olin pieni kävimme silloin tällöin
Joensuussa äitini ystävän lammastilalla, missä aina lampaiden
laitumella ollessani ne kaikki lähtivät juoksemaan perässäni.
Olen ain ollut hyvä eläinten kanssa, myös lampaiden.
Kirjan nimi veti puoleensa, kun isä
sitä luettavakseni ehdotti, se on hauska ja tuo mieleen lasten
saturomaanit. Nimi on myös tietyllä tapaa hämäävä, eikä
romaania pidä aliarvioida sen perusteella. Suuri lammasseikkailu on
nimittäin erittäin filosofinen tarina, joka puhuttelee lukijoita
päästä päähän. Kaikki kirjassa käytävä taistelu on henkistä,
omien rajojen ja mielen pohjien tutkimista, ja uusien puolien
löytämistä itsestä.
Murakamin kirjoissa on usein melko paljon seksikohtauksia, tai ylipäätään seksin mainitsemista. Se on kuitenkin kuvattu yleensä melko elegantisti ja kauniistikin.
Kirjan naispäähenkilö on mielestäni
erityisen pidettävä hahmo. Hänen positiivisuutensa ja halunsa
tukea päähenkilöä on ihailtavaa, ja hänestä lukiessa haluaisin
itse olla samanlainen. Olenkin luonteeltani melko positiivinen ja
optimistinen, mutta hahmon elämäniloisuus on jotain mitä en
omista. Pidin myös päähenkilöstä, hänen rauhallisesta
suhtautumisestaan maailmaan ja ongelmiin joita hän kohtaa.
Yksi erityisen ihanista sivuhahmoista
oli autokuski, joka nimesi päähenkilön nimettömän kissan, ja
antoi päähenkilölle Jumalan puhelinnumeron. Suuressa
lammasseikkailussa ei kuitenkaan ollut yhtäkään hahmoa, josta en
olisi jollain tasolla pitänyt. Kaikista hahmoista ei kerrottu
paljoa, mutta he tuntuivat siitä huolimatta aidoilta ja
monirakenteisilta. Harva kirjailija osaa kirjoittaa tällä tapaa,
vaan kaikki ne hahmot joista ei kerrota paljoa, jäävät ohuiksi ja
mitäänsanomattomiksi. Murakamilla kuitenkin on taito hallussaan.
Tekstistä huomaa kyllä, että se on
Murakamin ensimmäisiä teoksia. Esimerkiksi Murakamin Kafka rannalla
-kirjassa on hieman kehittyneempää tekstiä. Se ei kuitenkaan tee
kirjasta huonoa, vaan eri tavalla ihanan. Mielestäni on hienoa lukea
lempikirjailijoideni (joihin herra Murakami ehdottomasti kuuluu)
ensimmäisiä romaaneja, sillä niistä näkee miten kirjoittaja on
aloittanut ja päässyt vauhtiin. Parasta on nähdä edistys, se
miten teksti on muuttunut kokoajan sujuvammaksi, kuvailu
kauniimmaksi. Siinä on jotain nostalgista, se näyttää ja todistaa
sen, että kirjailijakin on loppujen lopuksi vain tavallinen ihminen,
joka on joskus aloittanut yksinkertaisimmalla tavalla, ja opetellut
kaiken. Ja se todistaa myös sen elämän tosiasian, että tekemällä
oppii, kukaan ei ole seppä syntyessään.
Murakamilla on kuitenkin alusta asti
ollut uskomaton taito kirjoittaa fantasiaromaaneista erittäin
aidonoloisia, niitä lukiessa alkaa uskoa, että jotain sen tapaista
voisi oikeasti tapahtua. Kirja on myös todella hauska, ja sitä
lukiessa tulin nauraneeksi useasti. Rakastan kirjan lukujen nimiä (esim.Valaan siitin ja kolmen toimen nainen).
Suosittelisin kirjaa kaikille
kirjoittamisesta kiinnostuneille, fantasiasta ja kevyestä
filosofiasta pitäville, sekä tietenkin niille, jotka pitävät
lampaista.
-Shinsu
Mukavaa, että pidit tästä. =D Minulle lukukokemus jäi vähän vaisuksi.
VastaaPoistaMurakamilla on niin omanlaisensa tyyli, että joillekin se ei välttämättä niin aukea. Mie luin ekana kirjan Kafka rannalla, niin olin jo tottunut Murakamin tyyliin, kun luin tämän. Noh, ei kaikki voi kaikesta tykätä :D
Poista